Internet ja sosiaalinen media ovat muuttaneet julkisuuden luonnetta peruuntumattomasti. Viestinnän nopeus ja spontaanisuus ovat lisääntyneet. Samalla viestintä on demokratisoitunut. Twitteriä tai mitä tahansa ”äppiä” voi älypuhelimellaan käyttää kuka vain alakoululaisesta vaariin. Viestinnän avaruus on laajentunut, ja virtuaalimaailmasta on tullut osa sosiaalista todellisuuttamme.

Psykologit ovat seuranneet internetin voittokulkua alusta alkaen ristiriitaisin näkemyksin. Sherry Turkle (1995) tuli tunnetuksi optimistisella aikalaisdiagnoosillaan, jonka mukaan verkko avaa rajattomia uusia mahdollisuuksia identiteettikokeiluihin. Internet-paradoksi puolestaan tuli tunnetuksi Krautin ja kollegojen (1998) uraauurtavassa tutkimuksessa. Heidän mukaansa sosiaaliseksi tarkoitettu media luokin yksinäisyyttä ja sosiaalista eristäytymistä. Tutkimus perustui empiiriseen näyttöön ja herätti aikanaan laajaa keskustelua.