Toimijuudesta on viime vuosina puhuttu lisääntyvästi monilla eri tieteenaloilla. Toimijuuden kliinistä merkitystä on korostettu, ja sen lisääntymistä on alettu pitää terapian ja ohjauksen keskeisimpänä tavoitteena. Asiakkaiden voidaan katsoa tulevan keskusteluavun piiriin silloin, kun heidän toimijuuden tuntonsa on puutteellinen eli he eivät tunne hallitsevansa elämäänsä. Mutta mitä toimijuus oikein on? Mitä on toimijuuden puuttuminen – mitä ihmiseltä puuttuu, kun häneltä puuttuu toimijuutta? Ja ennen kaikkea, miten nämä ilmiöt tuotetaan näkyviin sillä, mikä on puheterapian työkalu ja materiaali – puheella?