Tutkimuksessa selvitettiin sitä, mitä ongelmissa auttavia ja hyödyllisten muutosten aikaansaamista edistäviä tekijöitä kuusi aikuista turvapaikanhakija- ja pakolaisasiakasta kuvasivat palvelujärjestelmän arjessa käydyissä normaaleissa terapeuttisissa keskusteluissa. Asiakkaiden keskustelukäynnit kriisikeskuksen työntekijöiden luona videotallennettiin. Tutkimuksen kohteena olivat asiakkaiden esittämät ja tulkkien suomeksi välittämät ilmaukset. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä laadullista sisällönanalyysia. Analyysissa syntyi viisi auttavan tekijän kategoriaa. Auttavan tekijän kategorioita olivat ongelmissa auttavat hallintakeinot, työntekijältä saadut tiedot, selitykset ja neuvot, tukea antava terapiasuhde ja työntekijä, mahdollisuus puhua ongelmista sekä asiakkaan sinnikkyys ja periksiantamattomuus. Asiakkaiden kuvaamat auttavat tekijät koskivat keskusteluapua, heitä itseään, työntekijää, yhteistyösuhdetta ja keskusteluavun ulkoisia asioita.
Interoseptio on aistihavainto kehon sisäisestä tilasta, erityisesti sisäelinten toiminnasta: sydämen lyönneistä, hengityksestä, ruoansulatuselimistön toiminnasta sekä kehon lämpötilasta. Muutoksia näiden tilassa säätelee autonominen hermosto, joka ylläpitää elimistön sisäistä tasapainoa, homeostaasia. Toisin kuin liikkeitä ohjaavat diskriminatiiviset aistimukset, interoseptio on eriytymätön ja karkeasti paikantuva aistimus. Se viestii kehon yleisestä tilasta ja valmiudesta toimintaan – siitä, miten ihminen kullakin hetkellä voi. Interoseptio osallistuu myös allostaattiseen, ympäristön muutoksiin valmistautuvaan kehon säätelyyn. Siksi interoseptiolla on kytkös myös ympäristön havaitsemiseen. Interoseptiivinen aivoverkosto näyttäisi käsittelevän erityisesti ärsykkeiden merkittävyyttä yksilölle. Allostaattisen interoseptiivisen säätelyn idea on avannut uuden näkökulman useisiin yleisimpiin kliinisiin tiloihin, kuten ahdistus-, masennus- ja syömishäiriöihin.
Narratiivinen altistusterapia on traumaperäisen stressihäiriön (post traumatic stress disorder, PTSD) hoitoon kehitetty, kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjautuva lyhyt, terapeuttinen interventio, jonka keskiössä on traumamuistoille altistaminen turvallisissa olosuhteissa sekä kokonaisen ja eheän elämäntarinan rakentaminen. Tässä artikkelissa käsittelemme narratiivisen altistusterapian (Narrative Exposure Therapy, NET) ja siitä johdetun lasten ja nuorten hoitoon kehitetyn KIDNET:n tuloksellisuutta, toimintamekanismeja sekä tämän terapeuttisen intervention käyttökelpoisuutta suomalaisessa terveydenhuollossa. Tarkastelemme lasten ja nuorten parissa toteutettujen NET- ja KIDNET-interventioiden vaikuttavuutta myös tilastollisen meta-analyysin avulla.