Katariina Salmela-Aro

Professori, Helsingin yliopisto.

Valmistuin Helsingin psykologian laitokselta kolmekymmentä vuotta sitten. Silloin pohdin kuumeisesti, lähdenkö kliiniselle alalle vai tutkimuksen pariin. Molemmat kiinnostivat.

Pro gradu oli innoittanut tutkimuksen pariin professori Johan von Wrightin ja Jari-Erik Nurmen innostavassa ohjauksessa. Pro gradu -työssäni paneuduin henkilökohtaisiin projekteihin ja psyykkiseen hyvinvointiin. Olin löytänyt kanadalaisen professori Brian Littlen kirjoittaman kiinnostavan artikkelin siitä. Menetelmä ei tietenkään ollut saatavilla Suomeen tulevista tieteellisistä lehdistä, joten kirjoitin Littlelle kirjeen. Parin kuukauden päästä minulle saapui iso paketti, jossa oli Littlen menetelmä ja iso nippu artikkeleita. Tämä antoi intoa tutkijanuralle.

Näin myös kiinnostavan unen, jossa professorit Johan von Wright, joka edusti huippututkimusta, ja Mikael Leiman, joka edusti psykoterapiapolkua, keskustelivat minun tulevaisuuden uravalinnoistani ja kättelivät toisiaan hyväksyvästi – tutkijanura ja kliininen tutkimus on mahdollista yhdistää. Eli valitsin tutkijanuran keskittyen myös kliiniseen tutkimukseen.