Sosiaalisilla suhteilla ja tuella tiedetään olevan merkittävä vaikutus mielenterveydelle. Psykoterapiassa potilaan ja terapeutin yhteistyösuhde on yksi terapioiden tuloksellisuuden tärkeimmistä ennustetekijöistä, mutta terapian ulkopuolisen sosiaalisen tuen vaikutuksesta potilaan toimintakyvyn paranemiseen on niukasti tietoa. Tavoitteenamme oli tutkia, ennustaako koettu sosiaalinen tuki työ- ja toimintakyvyn muutoksia eri psykoterapioissa. Tutkimus on osa Helsingin Psykoterapiatutkimusta, jossa 326 ahdistuneisuus- tai mielialahäiriöstä kärsivää potilasta satunnaistettiin lyhyeen voimavarasuuntautuneeseen (VAT), lyhyeen psykodynaamiseen (LPD) tai pitkään psykodynaamiseen (PPD) terapiaan. Tutkittavat jaettiin hyvän ja heikon sosiaalisen tuen ryhmiin sosiaalisen tuen kyselyn (Brief Inventory of Social Support and Integration, BISSI) perusteella. Terapian tuloksellisuutta arvioitiin muutoksina työ- ja toimintakyvyssä viiden vuoden seurannassa neljällä mittarilla. Sosiaalisen tuen vaikutus työ- ja toimintakykyyn poikkesi eri terapioissa. Uutena löydöksenä heikon sosiaalisen tuen potilaiden huomattiin hyötyvän VAT:stä seurannan alkupuolella PPD:tä ja loppupuolella LPD:tä enemmän. Heikon sosiaalisen tuen ryhmässä lisäksi PPD tuotti parempia tuloksia kuin LPD pidemmässä seurannassa, mutta pitkässäkään seurannassa työkyky ei PPD:ssä parantunut enemmän kuin VAT:ssä, toisin kuin hyvän sosiaalisen tuen ryhmässä.

Avainsanat: masennus, ahdistuneisuus, psykoterapia, sosiaalinen tuki, työkyky