Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata dissosiaatiohäiriöiden kehitysteorioita, niiden tuekseen saamaa tieteellistä näyttöä ja dissosiaation kohtaamista kliinisessä työssä. Dissosiaatiohäiriöiden kehitysteorioista esitellään erillisten käyttäytymistilojen malli, organisoitumattoman kiintymyksen malli, affektinvälttämismalli sekä minätilamalli. Dissosiaatiohäiriöiden syntyä selitetään näissä malleissa traumaattisten kokemusten lisäksi erilaisilla vanhemmuuteen liittyvillä tekijöillä, ylivoimaisten kokemusten käsittelyyn saadun tuen määrällä sekä taipumuksella vältellä tunnekokemuksia. Malleissa kuvatut, dissosiaatiohäiriöiden taustalla vaikuttavat yksittäiset tekijät ovat saaneet tieteellisessä tutkimuksessa tukea, mutta teorioita ei ole kokonaisvaltaisesti tutkittu. Tutkimustulokset eivät myöskään ole yksiselitteisiä eivätkä aina yhteneviä, ja tutkimusta on tehty lapsipopulaatiossa vain vähän, mikä heikentää tutkimustulosten yleistettävyyttä. Tieteellisen tutkimuksen ja teorioiden pohjalta voidaan kuitenkin suunnata kliinistä työtä traumaattisia kokemuksia kokeneiden, dissosiatiivisesti oirehtivien lasten parissa.

Avainsanat: trauma, dissosiaatio, lapsi, kehittyminen, tuki, välttely, aleksitymia, kiintymys, vanhemmuus