Artikkeli tarkastelee historiallisen näkökulmanoton (historiallinen empatia) ja moraalia ja historian opetusta koskevien käsitysten yhteyttä suomalaisten 14–15-vuotiaiden nuorten vastauksissa. Nuorten tuli selittää ja arvioida historiallisten toimijoiden valintoja annetussa tilanteessa sekä ottaa kantaa, pitäisikö historian oppitunnilla käsitellä moraalisia kysymyksiä. Käsitykset historian opetuksen ja moraalin välisestä suhteesta luokiteltiin viiteen luokkaan. Moraalin ei nähty kuuluvan oppiaineeseen, tai sitä pidettiin itsestäänselvyytenä, jolloin sitä ei tarvitse erikseen opettaa. Moraalipohdintoja pidettiin myös liian arkaluontoisina käsiteltäväksi oppitunneilla tai tärkeänä osana henkilökohtaista sekä yhteiskunnallista kehitystä. Vastaukset heijastelevat moraalitutkimuksen näkemyksiä nuorten moraaliajattelun eri puolista ja vaiheista. Näkökulmanotto oli monipuolisempaa kysymyksessä, jossa toimija oli tarinan henkilö, kuin kysymyksessä, jossa tuli kuvitella itsensä tarinan henkilöksi. Näkökulmanotolla ei ollut yhteyttä siihen, mitä moraalipohdinnoista historian oppitunneilla ajateltiin. Vain ne nuoret, jotka eivät osanneet ottaa kantaa kysymykseen tai eivät perustelleet kantaansa, tulkitsivat tilanteissa olevan muita vähemmän näkökulmia. Suurin osa vastaajista pystyi siis eläytymään tarinaan ja asettumaan tilanteen toimijan asemaan riippumatta siitä, millaisena he näkevät moraalin roolin historian opetuksessa.

Avainsanat: historian opetus, historian etiikka, moraalikasvatus