Lasten kehityksellisiin häiriöihin ja neurologisiin oireyhtymiin liittyy usein tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ongelmia, jotka voivat heikentää toimintakykyä laajasti ja pitkäkestoisesti. Tässä systemaattisessa katsauksessa arvioidaan tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen kuntoutuksen tuloksellisuutta eri potilasryhmiin kuuluvilla lapsilla ja nuorilla. Systemaattisen kirjallisuushaun perusteella mukaan otettiin 40 meta-analyysia tai systemaattista katsausta. Interventioiden vaikuttavuutta oli tutkittu eniten ADHD-oireisilla lapsilla ja jonkin verran lapsilla, joilla toiminnanohjauksen vaikeudet liittyvät muihin kehityksellisiin ongelmiin (käytöshäiriö, oppimisvaikeudet) tai aivojen vaurioihin (traumat, kasvaimet, FASD). Käyttäytymishoitoon perustuvat interventiot ja vanhempainohjaus vähensivät ADHD- ja käytösoireita. Kognitiivisen harjoittelun vaikutukset olivat pääosin vähäisiä ADHD-lapsilla, mutta suorien toimintatapojen harjoittelusta oli hyötyä. Yksilöllisesti etenevä säännöllinen harjoittelu vahvisti tarkkaavuustaitoja lapsilla, joilla oli ollut aivovaurio tai -kasvain. Monen intervention osalta tutkimustulokset olivat vielä vähäisiä tai alustavia (esim. kognitiivinen käyttäytymisterapia, neurofeedback, mindfulness). Mukaan otettujen katsausten laatu vaihteli kohtalaisesta kriittisen heikkoon, ja interventioiden tutkimusnäyttö oli osin ristiriitaista muun muassa menetelmien laajan kirjon ja tutkimusasetelmien puutteiden vuoksi. Lisää tutkimusta tarvitaan etenkin interventioiden pitkäkestoisesta hyödystä ja arkeen yleistymisestä.

Avainsanat: toiminnanohjaus, tarkkaavuus, kuntoutus, interventio, vaikuttavuus, lapset, nuoret, ADHD, aivovauriot, käytöshäiriöt, FASD