Työyksinäisyys viittaa kielteisiin tunteisiin, jotka kumpuavat työhön liittyvien merkityksellisten sosiaalisten suhteiden kaipuusta. Etä- ja hybridityö ovat riskitekijöitä työyksinäisyydelle, jonka on osoitettu olevan haitallista niin työntekijälle kuin organisaatioillekin. Tässä tutkimuksessa esitellään työyksinäisyyden käsite ja validoidaan suomenkielinen mittari sen arvioimiseksi. Validointitutkimus perustuu COVID-19-pandemian aikana sekä opetusalan ammattilaisilta kerättyyn poikkileikkausaineistoon (N = 1348) että teknologiateollisuuden alalla toimivasta yrityksestä kerättyyn pitkittäisaineistoon, jossa 1 257 henkilöä vastasi ensimmäiseen kyselyyn ja 496 kaikkiin kolmeen. Työyksinäisyysmittarin rakennevaliditeettia tarkasteltiin konfirmatorisella faktorianalyysilla ja korrelaatiotarkasteluilla. Työyksinäisyysmittarin rakennevaliditeetti ja reliabiliteetti osoittautuivat hyväksi, jonka lisäksi mittari oli ryhmä- ja aikainvariantti. Työyksinäisyysmittari oli teorian ja aiempien tutkimusten mukaisesti yhteydessä muihin ilmiöihin. Lyhyt ja yksinkertainen työyksinäisyysmittari soveltuu käytettäväksi esimerkiksi tieteellisissä tutkimuksissa, barometreissa ja organisaatioissa. Vaikka validointiaineisto koostuu suurimmaksi osaksi etä- ja hybridityötä tekevistä toimihenkilöistä, pitäisi mittarin yleisluonteisuutensa vuoksi soveltua työyksinäisyyden arviointiin myös lähityössä sekä erilaisissa organisaatioissa ja ammateissa työtä tekevillä.

Avainsanat: työyksinäisyys, validiteetti, reliabiliteetti, konfirmatorinen faktorianalyysi