Sain viime viikolla sähköpostia Jesseltä, 18-vuotiaalta pojalta, joka on psykologiasta kiinnostunut. Syvennyin hetkeksi Jessen kysymyksiin ja muistin, mikä on tutkijan työn ydin: selvittää kiinnostavia asioita ja ymmärtää mistä on kysymys.

Samalla kun vastasin Jessen viestiin, kirjoitin myös joulupukille. Pyysin häneltä lahjaa, joka avulla voisin keskittyä työssä olennaiseen. Varmuuden vuoksi keskustelin samasta asiasta myös lähimmän esimiehen kanssa. Sunnuntaina 16.12. Helsingin Sanomissa tutkijan työajat tulivat esiin hiukan toisenlaisesta näkökulmasta. Psykologian professori Göte Nyman kuvasi mielipideosastossa työajan seurannan järjettömyyttä ja sen laajempia seurauksia. Kun yliopistoilla työskennellään 1600 tunnin vuosittaista kokonaistyöaikaa, sen ylimeneviä tunteja ei voi kirjata ylös. Näin ollen todellinen tehty työaika ei tule esiin. Tilastot siitä, paljonko esimerkiksi yliopistolla tehdään töitä, antavat täysin väärän kuvan asiasta. Käsitys työntekijöiden keskimääräisestä työajasta ei siis kuvaa todellista tilannetta, vaan työajan kirjauskäytäntöä. Todellisuutta väärentävää tilastotietoa ei pitäisi käyttää pohjana, kun tehdään johtopäätöksiä Suomessa tehdyn työn määrästä. Näin.

Mutta sitten tutkijan työn oikeisiin asioihin. Alla Jessen ja minun kirjeenvaihto.

Hei! Olen 18 vuotias poika Tuusulasta ja olen kiinnostunut psykologiasta erittäin paljon. Katsoin videosi youtubesta " voiko muistia parantaa" missä kumosit vanhoja myyttejä oppimisesta ja muistin toiminnasta. Kiitos paljon videomateriaalista, itse opin tiettyjä asioita lisää videon avulla. Epäselväksi jäi kuitenkin muutama seikka mihin haluaisin tarkennuksia. Oletko siis sitä mieltä, että erilainen oppiminen tietyillä ihmisillä olisi humpuukia? Esimerkiksi jalkapallojoukkue, missä on opeteltu uusia asioita tekemällä asioita fyysisesti niin onko mielestäsi tarua, että he oppivat yhtä hyvin uusia asioita riippumatta siitä onko se kinesteettistä vai visuaalista oppimista? Onko siis mielestäsi turhaa ajatella oppimis- ja opettamistyylin suhdetta toisiinsa, miksi?

Otat kantaa aiheeseen, että jos koulujärjestelmää muutettaisiin esimerkiksi niin, että kielellisesti lahjakkaat oppisivat hieman paremmin kuin ennen, niin se olisi taloudellisesti turhan iso rasite verrattuna saatuun hyötyyn oppimisesta. Mielestäni pitäisi miettiä asiaa siltä kannalta, että mitä jos järjestelmää muutettaisiin niin, että kaikki oppisivat hieman paremmin. Se, että tietynlaiset oppijat saisivat tietynlaista opetustyyliä ei välttämättä suoraan vaikuta laboratoriossa tehdyssä tieteellisessä tutkimuksessa oppimisen parantumiseen, mutta sen avulla kun ihmiset huomaavat, että opiskelu tietyllä tyylillä olisi mielekkämpää aiheuttaa jo parempia tuloksia, koska hyvä asenne parantaa oppimista. Itse olen huomannut oppivani paremmin jo istuessani paremmalla penkillä, vaikka tieteellisesti se olisi täyttä roskaa. Pienetkin asiat voivat vaikuttaa oppimiseen ja pienikin oppiminen on iso oppiminen sillä oppimalla voi oppia lisää. Olette mielestäni sekoittanut raha-asiat vääränlaiseen asiaan, koska tässä maailmantilanteessa kun on paljon luonnonkatastrofeja, pitäisi nimenomaan panostaa nuorten opiskeluun ja sen monipuolisuuteen, vaikka se olisi taloudellisesti ei kannattava sillä hetkellä.

Jos tämä viesti tuli oikeaan osoitteeseen niin voisinko saada vastauksen ja tarkennuksia :) ?

Lämpimin terveisin Jesse

Hei Jesse,

Kiitos viestistä. Hienoa että Skepsiksen luennolla pitämäni esitys on kiinnostanut sinua kysymään lisää.

Täytyy myöntää, etten aivan sanatarkasti muista mitä kaikkea tuolla luennolla puhuin, kun olen sen jälkeen pitänyt kymmeniä luentoja siellä sun täällä. Muistitutkijankin muisti voi siis pettää. Vastaan sinulle nyt kuitenkin sen pohjalta miten asiasta olen ajatellut ja edelleen ajattelen.

Pyydät kommentoimaan oppimistyyliasiaa. Luennolla halusin tuoda esiin, että oppimistyylien nimissä puhutaan ja myydään monenlaista humpuukia. Esimerkiksi täysin pätemättömäksi osoitettuja testejä, joilla väitetään että voisi arvioida ihmisten oppimistyyliä. On opettajia ja opiskelijoita, joille voi tällaisten testien perusteella syntyä väärä kuva oppilaiden tai oman oppimisen kyvyistä ja rajoituksista. Ongelmana on, että virheelliset ja kovin kapeat käsitykset omasta oppimisesta voivat toimia itseä toteuttavina ennusteina. Ei esimerkiksi yritetä kehittää opiskelutaitoja monipuolisesti tai vältellään tiettyjä vaikealta tuntuvia oppimistilanteita. Silloin tarpeettomasti vaikeutetaan ja kavennetaan oman oppimisen mahdollisuuksia.

Toki tieteellisten tutkimusten perusteella ihmiset ovat erilaisia oppijoita. Erilaiset asiat ja opetustyylit tuntuvat eri ihmisistä vaikeilta tai helpoilta. Myös luotettavilla testeillä arvioituna ihmisten kyky muistaa ja oppia vaihtelee ja joku voi vaikkapa pärjätä hyvin kielellisissä tehtävissä, toinen avaruudellista hahmottamista vaativissa tehtävissä. Ongelma on siinä, että omat tuntemukset ja huuhaa-testien tulokset antavat erilaisia tuloksia kuin luotettavat ja koetellut psykologiset testit. En ole sitä mieltä, että erilainen oppiminen eri ihmisillä olisi humpuukia. Mutta tutkimuskirjallisuuden perusteella olen kyllä sillä kannalla, että suuri osa oppimistyylejä käsittelevistä väitteistä ja testeistä ja kursseista yms. ei perustu tutkittuun tietoon. Tästä aiheesta löytyy hyvä Jussi Valtosen kirjoittama artikkeli "Oppimisen psykologian villi länsi" Psykologia-lehdestä vuosikerta 45 (2010) numero 2, sitä ei valitettavasti ole lehden verkkosivulla mutta lehteä löytyy monista kirjastoista.

Jos ymmärsin oikein, niin pohdit voisiko jalkapallojoukkue joka on opetellut asioita fyysisesti oppia paremmin kinesteettisellä kuin visuaalisella tyylillä. On kiinnostava ajatus, että jos on paljon kokemusta fyysisestä harjoittelusta niin siinä voisi samalla kehittyä hyväksi oppimaan muitakin asioita tekemällä ja liikkumalla. Onkohan joku tehnyt tällaisen tutkimuksen? Jos tällaista väitetään ilman että asiasta on tutkittua tietoa, niin silloin se on enemmän uskoa ja tarua kuin tietoa. Olisi kiinnostavaa kuulla jos tiedossasi on tällainen tutkimus. Tai ehkä tarkoititkin, että onko mielestäni tarua että jalkapalloilemaan opitaan yhtä hyvin kinesteettisellä ja visuaalisella oppimisella? En tunne riittävän hyvin jalkapallon maailmaa, mutta ekspertiksi kehittymisen tutkimukseen tutustuin kun tein väitöskirjaani. Se tutkimus tuo selvästi esiin, että jos haluaa tietyssä taidossa kehittyä huippuunsa niin tarvitaan paljon ja systemaattista harjoittelua, joka on suunniteltu juuri sopivaksi nimenomaan kyseisen taidon kehittymisen kannalta.

Mielestäni on hyvä jos tunnistetaan ihmisen oppimistyyli siinä mielessä, että hahmotetaan luotettavilla menetelmillä millaisia vaikeuksia ja vahvuuksia yksilön oppimisessa on. Sekin on hyvä, jos näitä asioita otetaan huomioon opetustyylissä siten, että hyödynnetään vahvuuksia mutta pyritään myös kehittämään sitä puolta, minkä kanssa opiskelijalla on vaikeuksia. Oppimisen erityisongelmia tunnetaan hyvin ja niihin on olemassa keinoja, luotettavaa tietoa löytyy esimerkiksi Kuntoutussäätiön verkkosivulta. Valitettavasti liikkeellä on myös monenlaista opetustyylihuuhaata ja sitä minä siinä luennossa yritän tuoda esiin.

Olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että olisi hyvä että koulujärjestelmää muutettaisiin siten, että kaikki oppisivat paremmin. Mielestäni ei kuitenkaan pidä laittaa vähiä koulutusrahoja siihen, että käytetään keinoja, joilden tehosta ei ole mitään näyttöä, päinvastoin. Oppimisen ja muistin tutkimuksessa on kuitenkin valtavasti sellaista tutkittua luotettavaa tietoa, joka kertoo millä tavalla kannattaa opettaa ja opiskella. Tutkimusta on tehty paljon myös muualla kuin laboratoriossa. Psykologia-lehdessä on ilmestynyt Jussi Valtoselta hyvä juttu siitäkin aiheesta, miten tietyt oppimiseen liittyvät ilmiöt on huomattu tutkia ja osoittaa tärkeäksi myös koulumaailmassa. Artikkeli Oppimisen psykologiaa, osa 2 on myös verkossa vapaasti.

Kyllä minunkin mielestäni tulee panostaa nuorten opiskeluun ja sen monipuolisuuteen monilla tavoilla: hyvät oppimisympäristöt ovat tärkeitä eivätkä ollenkaan tieteellisesti täyttä roskaa. Mutta miksei panosteta nuorten oppimiseen niillä monilla ja mukavillakin keinoilla, joilla tiedetään olevan merkitystä ja vaikutusta. Mielestäni huuhaa-keinoihin ei kannata laittaa yhteiskunnan rahaa. Huuhaa voi tuntua kivalta, mutta ei se silti tehoa. Laitetaan rahat siihen kivaan mikä tutkitusti toimii eikä huuhaata myyvien tahojen taskuihin.

Toivottavasti tämä viesti vähän selvensi kantaani asiaan.

Entä sopiiko sinulle että laitan seuraavaan Psykologia-lehden maanantaiblogiin sinun viestisi ja oman vastaukseni? Ottaisin tietysti pois nimesi ja tuon paikkakunnan onko ok?

Mukavaa joulun odotusta! t. Virpi

Terve!! Kiitos vastauksesta! Selkeni paremmin minullekin nyt tuo kantasi ja olen aika samoilla linjoilla :) Voit julkaista huoletta kysymykseni ja periaatteessa ei nimi tai muukaan siellä haittaa mua. Mutta onko siis periaatteessa nuo kinesteettiset, visuaaliset ja auditiiviset jutut roskaa vai tarkoitatko sitä, että ihmiset voivat oppia eri tyyleillä, mutta on turhaa tyypitellä ihmisiä tietyn oppimistyylin alle, koska sille ei ole tieteellistä näyttöä? vai mihin tuo yksilön tiedonkäsittelyn ja oppimisen suhteen ero viittaa? Itse olen huomannut omalla kohdalla jalkapalloa 5 vuotiaasta lähtien pelanneena, että kun olen aina tekemällä oppinut uutta niin esimerkiksi mopo iässä mopon korjaamiseen tarkoitetut käsikirjat eivät antaneet minulle riittäviä eväitä muistaa ja oppia mopon korjaamisesta. Kun kaverini eksperttinä opetti ja näytti miten ne tehdään niin asiat selkesivät. Käsikirja oli varmasti ainakin yhtäpätevä kuin kaverini, mutta tiedon saaminen oli helpompaa kaverin näyttäessä. Pystyn kuitenkin myös oppimaan kirjoista, mutta se on huomattavasti hankalampaa kuin tekemällä asioita.

Markkinoilla on paljon kyllä roskaa ja on typerää luokitella ihmiset niin, että Jari on visuaalinen, Jesse auditiivinen ja virpi on kinesteettinen. Itse alkaisin suuntaamaan oppijoita oppimistyylien alle missä he itse kokevat oppivansa parhaiten.

t. Jesse

Hei Jesse. Anteeksi hidas vastaaminen. Tuossa aiemmassa viestissä mainitsemassani Valtosen Jussin jutussa (2010) käydään havainnollisesti läpi asiaa. Oppimistyyliteoria on humpuukia, jonka ympärillä pyörii suuret markkinat ja jolla rahastetaan tehokkaasti. On hyvin vähän edes yritetty tutkia sitä, että annettaisiin eri oppimistyylien ihmisille erilaista opetusta ja katsottaisiin johtaako omaan oppimistyyliin sovitettu opetus parempaan tulokseen kuin toisen oppimistyylin opetus. Tutkimusten mukaan asia ei ole näin. Joissain tutkimuksissa saadaan jopa päinvastaisia tuloksia eli henkilöt oppivatkin tehokkaammin jollain muulla opetusmenetelmällä kuin sillä, joka vastaa heidän suosimaansa oppimistyyliä. Artikkeli, johon Jussi viittaa on vapaasti saatavilla Psychological Science in the Public Interest lehden verkkosivulla. Suosittelen kyseistä lehteä, mahtava lähde psykologiaan ja keskittyy laajempiin kiinnostaviin teemoihin.

Annat esimerkin tekemällä oppimisesta niin jalkapallon kuin mopon korjaamisen kohdalla. Ne ovat hyviä esimerkkejä taidoista, joita on vaikea kuvata sanallisesti ja näin myös vaikea oppia ja opettaa kieleen perustuvien menetelmien avulla. Taitojen oppiminen vaatii tekemistä ja mallista oppiminen on tehokasta, kuten kerrot esimerkissäsi. Toki taitojen oppimistakin voi edistää hyvillä kielellisillä kuvauksilla. Esimerkiksi aikanaan kun aloittelin kuntonyrkkeilyä, opettaja ohjasi löytämään oikeaa asentoa kuvaten, että se on kuin roikkuisi henkarista. Sen sijaan laajojen asiakokonaisuuksien ottaminen haltuun ja uusien käsitteiden oppiminen voi olla aika työlästä ja hidasta "kinesteettisellä" oppimisella. Toki on käsitteitä ja esimerkkejä, vaikkapa fysiikassa, joiden kohdalla voi tekemällä ja kokeilemalla ymmärtää pelkkiä määritelmiä paremmin, mitä käsitteellä tarkoitetaan.

Kannattaa ottaa ilo irti oppimisesta ja käyttää niitä oppimisen tapoja, jotka tuntuvat sopivan parhaiten itselle. Kuitenkin tutkimusten perusteella suosittelen myös laajentamaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Toisin sanoen on hyvä opetella oppimaan monilla eri tavoilla. Nyky- ja tulevaisuuden maailmassa ei pärjää kovin kapeilla tiedonkäsittelyn ja oppimisen taidoilla. Perusteellinen ja monipuolinen tiedon toistaminen ja työstäminen on avain hyvään oppimiseen ja mestariksi kehittymiseen. Muistamme ja opimme tehokkaasti asioita, joista syntyy rikkaita muistijälkiä säilömuistiin.

Kaikkea hyvää uudelle vuodelle! Ja oppimisen iloa!

t. Virpi