Katso ensin vasemmalla, katso sitten oikealle, vielä kerran vasemmalle, sitten vasta auton alle. Näin sanailimme kavereiden kanssa lapsena. Nyt aikuisena huomaan, että liikennevalot eivät suinkaan vähennä ympärille katselemisen tarvetta. Kaduilla tuntuu olevan hämmästyttävän paljon värisokeita kuljettajia, jotka ajavat niin vanhoilla vihreillä, että minä näen jo punaista.

Tämän päivän lapsille ei auta kuin opettaa, että vasen-oikea-vasen -pääliike on syytä tehdä ennen suojatielle menoa ja vasta sen jälkeen, kun jalankulkijoille on vaihtunut vihreä valo. Lisäksi pitää opettaa, että erityisen varovainen tulee olla, jos on lähtenyt ylittämään suojatietä, jonka eteen on pysähtynyt auto. Sen vierestä takaa voi nimittäin aivan hyvin tulla toinen auto, myös silloin kun jalankulkijan valo on vihreä.

Liikenne kuohuttaa mieltä. Mutta asiaan: Mitä uutta liikennetutkimuksessa? Muun muassa psykologivoimin tehty raportti "Ikääntyminen ja ajaminen. Ajokyvyn kognitiivisten edellytysten arviointi muistisairauksien ja aivohalvausten jälkitilojen yhteydessä". Raportti ilmestyi helmikuussa ja on viimeisiä liikenneturvallisuuden tutkimisen ja kehittämisen Lintu-ohjelman satoja. Kymmenvuotisen Lintu-ohjelman päätösseminaari järjestetään Helsingissä 16.5.2012.

Raportissa ajamista lähestytään ikääntymisen ja sairauksien näkökulmasta. Holtiton käyttäytyminen liikenteessä ei varsinaisesti liity näihin tarkasteluihin. Raportista oppii kuitenkin myös yleisellä tasolla ajokyvyn edellytyksistä, jotka lienevät samat kaiken ikäisillä ja kaiken kuntoisilla. Ensinnäkään ei riitä, että peruskognitiot ovat kunnossa ja ajaja havainnoi, tulkitsee ja ennakoi tilanteita oikein. Lisäksi tarvitaan harkinta- ja arviointikykyä erilaisissa liikennetilanteissa. Kolmantena tärkeänä ajokyvyn osatekijänä on harkinta jo ennen ajomatkaa: olenko ajokunnossa tässä tilassa ja näissä olosuhteissa.

Liikennevaloissa ilmenevä värisokeus ei liene havainto-ongelma vaan heijastanee harkinnan ja arvioinnin ongelmia. Kyseessä voi olla myös harkintavirhe ennen ajomatkaa: olenko ajokunnossa tällä asenteella?

Miten ajokykyä tulisi arvioida? Siitä lisää Lintu-raportissa 1/2012.

Lintu-ohjelman seminaarit ja julkaisut