Artikkelien tiivistelmät (02/2023)
Uni ja muisti
Tässä katsauksessa perehdytään unen rooliin oppimisessa ja muistissa keskittyen erityisesti muistijälkien lujittamiseen. Ihmisen ja useiden muiden nisäkkäiden vireystila vaihtelee valon säätelemää vuorokausirytmiä noudattaen. Ihmisellä yöunen aikana univaiheet toistuvat jaksoittaisesti siten, että perusuni painottuu alkuyöhön ja vilkeuni loppuyöhön. Verrattuna valveeseen uni parantaa juuri opitun muistiin painamista. Perusunen aikana aivoissa kertautuvat valveen aikana muodostuneet hermostolliset aktivaatiokaavat. Tämän prosessin on tulkittu heijastavan tiedon tallentamista pitkäkestoiseen muistiin aivokuoren ja alempien aivorakenteiden, kuten talamuksen ja hippokampuksen, muodostamiin hajautettuihin hermostollisiin verkostoihin. Vilkeunen roolista aivorakenteiden muodostamien verkostojen tasolla tapahtuvan muistiin painamisen mekanismissa ei ole vielä selvyyttä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että myös vilkeuni on tärkeää oppimiselle, sillä sen määrä ja suhteellinen osuus unesta kasvaa oppimistilanteiden jälkeen, mikä heijastuu seuraavan valvetilan aikana mitattuihin muistisuorituksiin. Uni vahvistaa sekä taitoja että tietoja ja tapahtumia koskevien muistijälkien lujittumista. On myös mahdollista, että unen aikana esitetyistä ulkoisista ärsykkeistä voi oppia uutta ja unen aikana esitetyt muistutukset valveen aikana opitusta vahvistavat muistiin painamista. Unen merkitys oppimiselle ja muistille on siis ensiarvoisen tärkeä, ja sitä voidaan hyödyntää oppimisen tehostamisessa.
Avainsanat: vilkeuni, perusuni, oppiminen, muisti, sähköfysiologia
Videopelaamisen, työkyvyn ja työstä palautumisen suhde: kansallisesti edustava rekisteröity tutkimusraportti
Ongelmallinen videopelaaminen sai hiljattain Maailman terveysjärjestön virallisen mielenterveyden häiriön luokituksen. Häiriö kuuluu ICD-11-tautiluokitusjärjestelmän (2019) mukaan toiminnallisiin riippuvuuksiin. Aikaisemmin pelaamishäiriötä (arkikielessä ’ongelmapelaaminen’ tai ’videopeliaddiktio’) on tutkittu lähinnä lasten ja nuorten keskuudessa, eikä ilmiön yleisyydestä tai vaikutuksista työväestössä tiedetä juuri lainkaan. Tässä etukäteen rekisteröidyssä ja arvioidussa tutkimuksessa mittasimme ongelmapelaamisen yleisyyden kansallisesti edustavan kyselyn avulla (N = 8217) Suomen työväestössä (n = 3912, esiintyvyys 0.4–7.5 %) ja testasimme kolme hypoteesia koskien pelaamisen, työkyvyn ja työstä palautumisen suhdetta. Ongelmapelaaminen oli yhteydessä alentuneeseen työkykyyn sekä työstä palautumiseen, muttei merkittävästi. Suuret pelimäärät (väh. 30 h/vko ja 40 h/vko) olivat myös heikosti yhteydessä alhaiseen työkykyyn, mutta eivät lainkaan alhaiseen työstä palautumiseen. Lisää tutkimusta kaivataan ennen kaikkea luotettavampien ongelmapelaamismittarien kehittämiseen sekä videopelaamisen, työkyvyn ja työstä palautumisen kausaliteettisuhteen ymmärtämiseen.
Avainsanat: pelaamishäiriö, riippuvuus, terveys, työkyky, työstä palautuminen, videopelaaminen
Suomenkielinen Job Crafting Questionnaire: psykometrinen jatkotarkastelu
Suomenkielisen Job Crafting Questionnaire -menetelmän (JCQ) faktorirakennetta on aikaisemmin tarkasteltu vain esihenkilöaineistossa. Tässä tutkimuksessa menetelmää tutkittiin konfirmatorisen faktorianalyysin ja mittausinvarianssianalyysien avulla heterogeenisessä työväestöaineistossa. Keskeisimpien tulosten mukaan JCQ:n oletettu kolmen faktorin malli sopii aineistoon tyydyttävästi. JCQ:n faktorirakenne ja osioiden lataukset olivat samanlaiset työntekijöiden ja kahden toimihenkilöryhmän välillä. Tämän tutkimuksen perusteella suomenkielinen JCQ on onnistuneesti käännetty kysely, jonka alkuperäinen teoreettinen rakenne toimii tyydyttävästi suuressa osassa suomalaista työväestöä. Mikäli tulevissa tutkimuksissa selvitetään ryhmien välisiä eroja työn tuunauksessa, on syytä varmistaa, että aineistossa menetelmän vahva mittausinvarianssi toteutuu.
Avainsanat: työn tuunaus, konfirmatorinen faktorianalyysi, mittausinvarianssi