Synnytys on uskomaton kokemus. Se vie matkalle oman itsen sisimpään ja pakottaa sietämään ennalta-arvaamatonta kaikessa kiehtovuudessaan ja pelottavuudessaan. Kehollisena ja intensiivisenä kokemuksena se on toisaalta jatkumo raskaudelle, mutta toisaalta myös tilanne, jossa ollaan irti kaikesta aiemmasta ja kaikesta tulevasta ja keskitytään vain meneillä olevaan. Joidenkin kulttuureiden myyteissä kuvataan, että äidin sielu lähtee synnytyksen aikana matkalle hakemaan lapsensa sielun ajan rajan toiselta puolelta ja palaa sitten takaisin äidin kehoon. Samalla kun syntyy lapsi, syntyy myös äiti – äiti kyseiselle lapselle.

Myös tieteellisissä tutkimuksissa on alettu lisääntyvässä määrin kirjoittaa synnytyskokemuksen merkittävyydestä ja siihen kuuluvasta ihmeen kokemuksesta. Tutkimuksissa on tunnistettu synnytyskokemusten moniulotteisuus, yksilöllisyys ja pitkäkestoiset yhteydet synnyttäjän ja koko perheen hyvinvointiin.

Synnytyskokemusten erityinen merkityksellisyys kuvaa hyvin synnytystapahtuman luonnetta transitiona eli siirtymänä. Synnytys on perusolemukseltaan siirtymä eli sellainen tapahtuma, jossa ollaan rajapinnalla ja muutoksessa. Ei-enää-raskaana, mutta ei-vielä-äiti. Transitiot ovat minuuden muutoksen aikaa, minkä vuoksi niitä on erityisen mielekästä tutkia.