Kun minulta on pyydetty persoonallisia muistelmia ”maamme psykologian alkuajoilta” tämän lehden sivuille, on minun syytä todeta heti aluksi seuraavaa: Psykologia-lehti on arvokas ja monilta osin tieteellinen, mutta minun menneitten muisteluni ei voi olla eksaktia ja on sitä paitsi mitä suurimmassa määrin subjektiivista. Koska nyt kuitenkin on Lapsen vuosi ja toimin kasvatusneuvolassa, suotaneen anteeksi tietty lapsellisuus näilläkin palstoilla. Pääministeri, ex-psykologi, presidentti in spe Mauno Koivisto sanoi Suomen Psykologiliiton 10-vuotisjuhlassa vuonna 1967 näin: ”Sitä mukaa kun ammattipsykologi on tullut yhteiskunnassa tunnetuksi, ovat eri tahojen ennakkoluulot hälvenneet ja psykologien kysyntä laajentunut aivan uusillekin toimintasektoreille.”
Ensi keväänä, tarkalleen 12.5.1974, tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun maamme ensimmäinen psykologikomitea professori Kai von Fieandtin johdolla luovutti mietintönsä silloiselle opetusministerille, R. H. Oittiselle. Takana oli laajamittainen, yli kolme vuotta kestänyt työ (komitea oli asetettu jo 29.3.1961), ja oltiin suhteellisen toiveikkaita sen suhteen, että psykologien koulutuksen ja ammattiaseman kohdalla jotakin tapahtuisi. Optimismiin oli ainakin yksi syy: uskottiin, että Suomi pysyttelisi mukana muiden pohjoismaiden vanavedessä matkalla kohti yhteiskuntaa, joka pystyisi tarjoamaan ainakin kunnallisia psykologipalveluja kansalaisilleen. On näet muistettava, että kaikki sai alkunsa vuonna 1959 tehdystä Pohjoismaiden neuvoston jäsenaloitteesta, jossa toivottiin kaikkien jäsenvaltioiden osaltaan selvittävän, miten psykologien laillistaminen, psykologisen testiaineiston suojaaminen, psykologin vaitiolovelvollisuus sekä psykologien yhteiset pohjoismaiset työmarkkinat olisi järjestettävä. Tämän mukainen oli myös von Fieandtin komitean toimeksianto.
Tämän vuoden huhtikuun kuudentena päivänä tuli kuluneeksi kolmekymmentä vuotta siitä, kun Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton kesken allekirjoitettiin ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus, YYA. Tämän sopimuksen viidennessä artiklassa todetaan, että molemmat maat vakuuttavat ”päättäneensä toimia yhteistyön ja ystävyyden hengessä Suomen ja Neuvostoliiton taloudellisten ja kulttuurisuhteiden jatkuvaksi kehittämiseksi ja lujittamiseksi”. Tämän artiklan kulttuurisuhteita koskevan maininnan pohjalta on syntynyt laaja sopimusten ja järjestelyjen muodostama yhteistyön alue. Tällä hetkellä tieteellinen tai tiedettä sivuava yhteistoiminta tapahtuu tieteellis-teknisenä yhteistyönä, korkeakoulujen välisenä yhteistyönä, Suomen Akatemian ja Neuvostoliiton Tiedeakatemian yhteistyönä, opetusministeriön ja sen alaisen Neuvostoliitto-instituutin toimintana sekä Suomi–Neuvostoliitto-Seuran yhteistyönä. Näillä kaikilla yhteistyön eri osilla on tai on ollut merkitystä kehitettäessä suhteita Suomen ja Neuvostoliiton psykologien kesken.