Jos näkemisen ongelmiin ei olisi keksitty avuksi silmälaseja tai jos niiden käyttäjiä pidettäisiin tyhmänä, aika monella olisi suuria vaikeuksia pärjätä arjessa, opinnoissa ja työssä. Myös oppimisen vaikeuksiin on kehitetty hyviä keinoja, joiden avulla kaikki voisivat saada tasavertaisen oikeuden oppia ja pärjätä arjessa ja työssä.
APA nosti viime viikon lopulla sivuilleen uuden hollantilaisen tutkimuksen, jonka otsikko oli ”On Feeding Those Hungry for Praise:…” Vaikka otsikko on mielestäni harhaanjohtava, on kokeellinen tutkimus lasten kiittämisestä tärkeä. Ja otsikkohan johtaa harhaan siksi, etteivät lapset suinkaan ole ainoita, jotka kiittämistä ja kannustamista elämäänsä ja arkipäiväänsä kaipaavat.
Viime vuoden lopulla vaalien alla mainitsin tuoreen artikkelin, jossa tarkastellaan useasta näkökulmasta, miksi ihmisten mieliin pinttyneitä vääriä käsityksiä on niin mahdottoman vaikea muuttaa. Samoilta kirjoittajilta on ilmestynyt yli vuosi sitten myös käytännönläheinen käsikirja, jonka avulla vallitsevia myyttejä voi yrittää murtaa.
Viime viikolla julkaistiin korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2012. Korkeakouluopiskelijoiden terveyttä on seurattu vuodesta 2000 neljän vuoden välein. Mitä on tapahtunut opiskelijoiden terveydelle viimeisten 12 vuoden aikana? Mitkä ovat opiskelijoiden terveyden trendit?
Muistia ei tarvita vain menneiden varastona ja tässä hetkessä pitämään mielessä tehtävässä tarvittavat asiat. Muisti kohdistuu myös tulevaan. Oma prospektiivinen muistini petti viime viikonloppuna, enkä muistanutkaan huolehtia maanantaiblogista.
Psychological Science in the Public Interest julkaisi vuoden ensimmäisessä numerossaan laajan katsauksen opiskelumenetelmistä. Tutkijat olivat perehtyneet 10 yleisemmin käytetyn opiskelumenetelmän tehokkuuteen eri ikäisillä ja erilaisilla opiskelijoilla, erilaisissa tilanteissa ja erilaisilla materiaaleilla. Mitkä menetelmät siis ovat tieteellisissä tutkimuksissa osoittautuneet parhaiksi ja mitkä huonoimmiksi tavoiksi oppia? Kysymys on mitä ajankohtaisin kymmenille ellei sadoille tuhansille suomalaisille nuorille heidän valmistuessaan kevään ylioppilaskirjoituksiin ja ennen kaikkea yliopistojen valintakokeisiin.
Kannattaako ihmisen toimintaa tutkia laboratoriossa yksinkertaisilla tehtävillä vai kentällä todellisissa tilanteissa? Saako todellisissa tilanteissa ja todellisilla tehtävillä hyödyllisempää ja sovellettavampaa tietoa kuin elämälle vierailla laboratoriokokeilla? Tämä kysymys tulee jatkuvasti esiin työssäni, jossa tutkin ihmisen tiedonkäsittelyä tutkimuslaboratoriossa. Onko tällaisesta tutkimuksesta hyötyä ja kertovatko tulokset mitään siitä, miten esimerkiksi ihmisen muisti toimii työssä ja arjessa?
Tyttäreni oli törmännyt viime viikolla netissä kiinnostavaan artikkeliin. Artikkelin kirjoittaja halusi haastaa onnellisuuden tavoittelua. Tyttäreni laittoi linkin minulle, koska tiesi minun olleen kiinnostunut positiivisesta psykologiasta ja onnellisuudestakin jo vuosia ja hän halusi tietää, oliko artikkeli asiaa. Kiinnostava se hänestä ainakin oli.
Luennoin viime viikolla niin filosofeille kuin bisnes- ja it-johdolle. Molemmat tilaisuudet saivat pohtimaan psykologian tutkimustulosten merkitystä. Väitin, että muisti on rajallinen, kuormittuminen altistaa inhimillisille virheille eikä ihminen ole tehokkaimmillaan tehdessään useita asioita yhtä aikaa. Mutta onko näillä väitteillä mitään merkitystä muille kuin psykologeille?
Olen seurannut Maanantaiblogeissa syksyn aikana Elämä pelissä- sarjaa. Uusi vuosi alkoi eilen sarjan loppushow’lla. Ohjelmassa tavattiin viimeistä kertaa viisi valmennettavaa ja heidän valmentajansa ja julkaistiin valmennettavien ja sähköpostivalmennukseen osallistuneiden yli 40 000 suomalaisen uusi v-indeksi ja elinajanodote.