Tutkimuksessa selvitetään, mitkä tekijät tohtorikoulutettavien taustassa ja ominaisuuksissa ovat yhteydessä omaan osaamiseen liittyvään epävarmuuteen ja huijarisyndrooman kaltaiseen kokemukseen. Teoreettisesti tulkitsemme huijarisyndroomaa ilmiönä, joka on yhteydessä yksilön elämänkokemusten myötä muotoutuneeseen habitukseen ja siihen kytkeytyvään sisäiseen puheeseen. Tutkimuskysymyksiin vastaamme tohtorikoulutettaville vuonna 2015 tehdyn laajan kyselyn (n = 1694) perusteella. Kyselyn teemat liittyivät muun muassa tohtorikoulutettavien lapsuudenkotiin ja vanhempiin, motiiveihin hakeutua opintoihin sekä kokemuksiin omasta kyvykkyydestä ja suoriutumisesta tohtoriopinnoissa. Tutkimusmetodina käytimme askeltavaa regressioanalyysiä. Tulosten perusteella huijarisyndroomaan viittaavia kokemuksia ilmeni erityisesti niillä tohtorikoulutettavilla, jotka olivat jääneet vaille vanhempiensa kannustavaa kasvatusta. Toinen tilastollisessa analyysissä esiin noussut huijarikokemukseen yhteydessä oleva tekijä oli jatko-opintoihin hakeutumisen heikko suunnitelmallisuus. Tutkimuksemme perusteella huijarisyndrooma näyttäisi saavan alkunsa jo elämänkulun alkutaipaleella, jolloin yksilön sisäinen tarina ja habitus alkavat vähitellen rakentua.

Avainsanat: tohtorikoulutus, korkeakoulupolitiikka, sosiaalinen tausta, habitus, sisäinen puhe, huijarisyndrooma