Psykomotorisen kuntoutusmenetelmän kurssin vetäjät ja luennoitsijat hymyilemässä Niiralan koulun portaikossa vuonna 1984. Kuvassa vasemmalta Leena Keski-Nisula, Juhani Myyrä, Hillevi Kiviluoto ja Liisa Lehtinen. Alkuperäinen kuva on julkaistu Savon Sanomissa.

Leena Niskanen aloitti psykologian, kasvatusopin ja sosiologian opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1961 kirjoitettuaan ylioppilaaksi Kuopion tyttölyseosta. Hän valmistui psykologiksi vuonna 1967 ja aloitti työuransa ensin Savon Lastenlinnassa Kuopiossa Helka Asikaisen ohjaamana, mutta siirtyi vuonna 1968 Savonlinnan kasvatusneuvolan psykologiksi, missä toimi psykoterapeuttisen hoitokäytännön mukaan alkuun, mutta omaksui pian myös professori Lehtovaaran keinoja oppimisvaikeuksien lieventämiseksi.

Vuosina 1974–1988 Niskanen työskenteli Kuopion yliopistollisessa sairaalassa ja oli mukana kehittämässä uutta lastenpsykiatrista osastoa. Tuolloin hänen työryhmänsä huomio kiinnittyi siihen, miten yleisiä oppimisvaikeudet olivat lastenpsykiatrisilla potilailla moninaisten ihmissuhdeongelmien lisäksi. Tämä oivallus johti neuropsykologisen valtakunnallisen koulutuksen perustamiseen 1980-luvulla ja myös neuropsykologian alan opintoihin.

Innostus oppimisvaikeuksien tunnistamiseen ja hoitoon vei häntä usein kansainvälisiin konferensseihin. Niskanen oli ensimmäisiä lastenpsykiatrian parissa työskenteleviä neuropsykologeja 1980-luvulla. 1990-luvun alussa hän siirtyi Kuopion kaupungin kouluvirastoon psykologiksi ja myöhemmin Porin perheneuvolaan, missä työskenteli vuoteen 2004 eläkkeelle jäämiseen asti. Eläkkeelle jäätyäänkin hän seurasi aktiivisesti psykologian alan kehittymistä ja monipuolisesti kaikenlaista tiedettä, kirjoitti aktiivisesti yhteiskunnallisista asioista yleisöpalstoille ja muisti kertoa jälkipolville aivojen ja oppimisen monimuotoisuudesta vielä viimeisten elinviikkojensa aikana.

Me Leenan jälkeläiset toivomme, että Leenan muistoraha, jota keräsimme kukkaseppelerahana hänen hautajaistensa yhteydessä, kannustaa ja innostaa alastaan kiinnostuneita psykologeja tieteelliseen tutkimustyöhön sekä kirjalliseen toimintaan. Psykiatristen ja neurologisten häiriöiden hoidossa on tapahtunut valtavasti edistymistä, mutta tutkimusta ja julkaisutoimintaa tarvitaan yhä uuden tiedon ja ajattelumallien arvioimiseen ja uusien käytäntöjen oppimiseen.

Suomen Psykologinen Seura kiittää lämpimästi Leena Niskasen jälkeläisiä muistorahan lahjoittamisesta seuran käyttöön. Seuran hallitus päättää muistorahan jakamisesta lahjoittajan toiveen mukaan vuosittain. Huomionosoitusten saajat kerrotaan Psykologia-lehdessä sekä seuran vuosikertomuksessa.