Nukumme noin kolmanneksen elämästämme. Keskimääräisen suomalaisen osalta tämä tarkoittaa noin 27 vuotta. Mitä aivomme tekevät, kun me emme tee mitään? Vaikka olemme tämän ajan pääosin ulkoisesta maailmasta tulevan aistitiedon tavoittamattomissa, emme kuitenkaan ole toimettomia. Nukkuvat aivomme luovat monimuotoisen todentuntuisen kokemusmaailman, unen. Unissa emme kuitenkaan ole yksin, vaan ne on kansoitettu tutuilla ja tuntemattomilla, ystävillä, naapureilla, professoreilla tai valtion päämiehillä, joilla kaikilla tuntuu olevan omat motiivinsa, tahtonsa, toiveensa ja persoonallisuutensa. Nämä unihahmot yllättävät meidät, he tuntuvat ennustamattomilta ja saavat meidät pohtimaan, mitä unihenkilöiden mielessä oikein liikkuu. Kuitenkin, kuten filosofi Schopenhauer jo vuonna 1896 totesi, ne ovat vain kaikki meidän omien nukkuvien mieliemme luomuksia (Schopenhauer, 1896/2005). Tämä herättää kysymyksen: Miksi? Eikö olisi helpompi ja biologisesta näkökulmasta energiatehokkaampi vaihtoehto vain sulkea kokemuksellinen tajunta pois päältä?